Elämän puu - paratiisissa

Keskiviikko 29.7.2020 klo 14.46 - Tarja Werlander

Psykologiasta on käytetty nimitystä sielutiede, ihmistuntemusta osoittava. Sen pitää myös osoittaa sieluntuntemusta ja mieli-ruumis –ongelman ratkaisutaitoa. Sana logia (logiikka) tulee kreikan sanasta logos. Se voi tarkoittaa puhetta, sanaa, merkitystä, ajattelua, järkeä, periaatetta, sääntöä, suhdetta tai oppia. Oikeudellisessa yhteydessä sana tarkoittaa lakia. Laki oli osa tuomarin (järkevää, mielekästä) puhetta. Logoksella voidaan tarkoittaa Jeesusta Kristusta (Jumalan Sanaa). Hänestä kerrotaan Raamatussa: Sana oli alussa Jumalan luona. Hän tuli (ylhäältä, taivaasta) lihaksi (sieluksi), hän kuoli, hänet haudattiin ja herätettiin kuolleista. Se, joka ei tunnusta puheillaan ja opillaan Kristuksen (Jumalan Pojan) lihaan tulemista, vaan väittää Jumalan (Isän) tulleen lihaksi tai pitää Poikaa Jumalan vertaisena Jumalana, ei tunnusta myöskään hänen kuolemaansa eikä ylösnousemustaan. Antikristillisen opin mukaan usko Kristukseen (pelastajaan) ja siitä pelastuksesta puhuminen on turha valinta. Todellisuudessa (Kristuksessa) ilman uskoa Jumalan pelastukseen (Kristukseen) ja jumalalliseen luontoon ei ole elämää. Luomakunta alistettiin (romahti) turhuuteen ja turmeltuvuuteen (vihastukseen). Termodynamiikan toinen sääntö osoittaa ja todistaa luomakunnan rappeutumisesta.

Hengellinen viisaus, joka tulee taivaasta, on kaikkien muiden yläpuolella ja katsoo mieli-ruumis -ongelmaa maata ylemmältä hengelliseltä energiatasolta, joka on suurempi kuin psykofyysinen. Alemmalta tasolta katsomalla ja paloittelemalla sielu osiin analyyttisellä logiikalla, ongelma ei koskaan ratkea. Se henkäys, mikä tulee ylhäältä ja mikä tekee ruumiin eläväksi, on suurempi kuin osiensa summa. Sana todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota hänen todistustaan vastaan. Se, joka ottaa hänen todistuksensa vastaan uskoo, ettei mieli-ruumis –ongelmaa voida ratkaista ilman totuudellisen Jumalan (Isän) ja Jeesuksen Kristuksen (Pojan) (valojen suhteen) tuntemusta ja Kristuksen (elämän puun) opetuslapsilleen jättämän ylös uuteen Jerusalemiin johtavan ja pelastavan mallin (totuuden tien) askelten tarkkaa seuraamista loppuun saakka. Tämän uskon hän vahvistaa sinetillään Jehovan nimessä.

Jumala, joka on maan tuomari, on sielujen Luoja, ja hänen sanansa ääni puhuttelee (tutkii) sydäntä. Raamatun sana (profetia) on hänen puhettaan eikä se ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta eikä sitä tuotu milloinkaan esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän hengen johtamina ihmiset puhuivat sen minkä saivat Jumalalta. Hänen pyhä nimensä on nelikirjaiminen JHWH (tetragrammi) elämän lähde, jota luetaan ääneen. Helsingin yliopiston sinetissä on tämä nimi. Se todistaa, että Helsingin yliopisto on ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen (totuudellisen todistajan) todistuksen ja vahvistanut sinetillään, että Jumala on totuudellinen (Johannes 3:33). Se ei voi tehdä (puhua) mitään Jeesusta Kristusta, Jumalan Sanaa, vastaan, sillä silloin se osoittautuisi vääräksi todistajaksi.

Sielut on luotu Jeesuksen Kristuksen (Sanan) välityksellä. Jumalalla on mieli-ruumis –ongelmaan ainoa ratkaisu: ainosyntyinen Poika (Sana), joka tuli lihaksi, mutta ei tehnyt syntiä eikä hänen suustaan tavattu petosta (1Pi 2:22). Todennäköisyys, että Kristus olisi puhunut petosta (valhetta), on siis nolla (tapahtumaa ei satu koskaan). Se, joka puhuu Kristusta vastaan, puhuu antikristuksena pimeydessä eikä tunnusta Kristuksen lihaan tulemista. Kristus on totuus, joka on erotettu pimeydestä. Totuus on valossa, jossa ei ole valhetta. Todennäköisyys puhua totta pimeydessä, on nolla (tapahtumaa ei satu koskaan). Pimeydessä ei ole ratkaisua mieli-ruumis –ongelmaan. Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan Pelastajaksi eikä ole pelastusta kenessäkään muussa. Lihaan tulemalla Jeesus jätti seuraajilleen täysin varman askelmallin (elämän algoritmin, murtuneen sydämen), jolla ei ole kokoa eikä mittakaavaa, mutta jolla ongelma ratkeaa Kristuksen tiellä, joka johtaa ylös Uuteen Jerusalemiin. Pelastukseen kokosieluisesti loppuun saakka uskova ratkaisee mieli-ruumis –ongelman omalta kohdaltaan uskon välityksellä. Siltä kapealta tieltä ei kannata poiketa, sillä siltä poikkeaminen eksytti ensimmäisen ihmisen pimeyden ja turhuuden maailmaan. Jeesus jätti seuraajilleen (opetuslapsilleen) terveellisten sanojen (matemaattisluonteisen) mallin (uuden hengellisen elämän alun viisauden ja tiedon siemenen), jotta teidän jalkanne seuraisivat tarkoin hänen askeleitaan (elämän puulle) rakentuen (elämän puuksi) hänen askelissaan, ja jotta tekin tekisitte niin kuin hän teki teille (Joh 13:14).

Kristus oli ihmisten keskuudessa lihassa vaeltaessaan hengellinen ihminen (sielu), joka sanoi ja teki niin kuin Isä oli häntä käskenyt. Sanat, jotka hän puhui, hän oli saanut Jumalalta. Jeesus totteli Isänsä sanoja ja teki hänen tahtonsa, koska rakasti Isäänsä ja lähimmäisiään. Jeesuksella oli aineellisen ruumiin ohella hengellinen ruumis, joka vastasi hänen täyteyttään alussa, kun hän Sanana oli Jumalan luona. Hän tunsi ja palveli Isänsä hengessä ja totuudessa saman mielisenä. Jumalan eläväksi tekevää henkeä olevan terveellisten sanojen mallin ruumiillinen tuntemus on käytännöllistä viisautta ja täydelliseksi (vanhurskaaksi, oikeamieliseksi) tulleen (Jumalan sanan ohjaukseen lomittuneen) sielun ja sydämen (supersymmetrinen) normaalitila (superpositio). Sydämen (sykkeen, sykevariaation) voiman välittämä korrelaatioaste on silloin yksi (varmuus) ja se tunnetaan (hahmotetaan) kokosydämisesti (kokosieluisesti). Jumalan sana(n) (elämän puun) (ylin)ääni(aalto) on niin kuin supersymmetrinen partneri (supersäie), jonka superpotentiaali (Sanan täyteyden ja järjestyksen), värähtely (liikehdintä, aaltoilu, viritys) ohjaa sidosten muodostumista ruumiin hiukkasten ja symbolien (hengellisen ruumiin sanojen, informaation ja ajattelun välillä). Se antaa tilastollisessa merkityksessä (yhdenmukaisen) suunnan (voiman, voimavarauksen, painoarvon, amplitudin, todennäköisyyden) kaikelle (symboliselle kuvaukselle), mikä sen (rakkauden) vetovoimakentässä (hiukkasina, ruumiillisesti) tapahtuu ja rakentuu (hahmottuu, kirkastuu) joksikin niin, että Jumalan varma tapahtuma kuten lupaukset hänen palvelijoilleen ja maan suhteen toteutuvat tulevaisuudessa.

Jos ihminen irtautuu ajatuksellisesti (mielessään, päässään) Jumalan rakkauden vetovoimasta (valosta) rikkomalla hänen sanaansa vastaan ja todistamalla väärin, sydän (ruumis) reagoi siihen (pimeyteen, epävarmuuteen) ahdistumalla ja masentumalla (häpeällä). Ajan myötä, jos tilannetta ei korjata ylpeää sydäntä murtamalla, katumalla ja anteeksi (armoa) pyytämällä, sydän tulee pimeydessä täysin tunnottomaksi niin kuin kivi ja mieli turtuu (musertuu). Ihminen muuttuu tunnottomaksi, elämää kiireessä suorittavaksi. Raamattu sanoo, että nykyisenä aikana on ilmaantunut jäännös ansaitsemattoman hyvyyden mukaan (Ro 11:5, 7), jonka sydämen Jumala on (hyvyydessään ja armossaan) puhdistanut (parantanut) ja avannut sanansa (Kristuksen hengellisen ruumiin täyteyden) kautta näkemään ja kuulemaan ilmestyksen hengessä. Jumala katsoo sen puoleen, joka on ahdistettu ja hengeltään murtunut ja joka vapisee hänen sanansa edessä (Jesaja 66:2).

Todellisuutta ei voi ymmärtää ilman Jeesusta Kristusta, sillä todellisuus kuuluu hänelle, joka on totuus (tie, elämä) ja jonka todistus (tieto) Jumalasta on tosi. Alussa Jumala näki, että valo oli hyvä, ja Jumala erotti valon ja pimeyden toisistaan. Jumalan totuuden (valon) välityksellä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo, Sana, joka tuli lihaksi ja sieluksi (mielenlaaduksi). Ihmisten valo, jota pimeys (epävarmuus, väärä oppi) ei ole saanut valtaansa, jätti mieli-ruumis –ongelman ratkaisumallin, joka on henkeä elämäksi. Psyyke merkitsee sielua. Jeesuksen Kristuksen (nöyrä) mielenlaatu (psyyke), elämä persoonana, ihmisenä (jakamattomana kokonaisuutena) ratkaisee varmasti mieli-ruumis –ongelman. Kristuksen hengellisten sanojen merkitykset ja selitykset ovat valossa pimeydestä erotettuna, ja ne kuuluvat Jumalalle, joka asuu luoksepääsemättömässä valossa. Tehkää siis kutsumisenne varmaksi ja varmistukaa kaikesta; pitäkää kiinni siitä (elämän puusta), mikä on hyvää, säilyttääksenne toivon täyden varmuuden koko rikkaus (täyteys) silmämääränä loppuun saakka, Jumalan pyhän salaisuuden, nimittäin Kristuksen täsmällinen tuntemus (ruumiillisesti) silmämääränä (päämääränä). Hän ylläpitää kaikkea Jumalan voiman sanalla. ”Me kiitämme sinua, Jehova, Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, koska sinä olet ottanut suuren voimasi ja alkanut hallita kuninkaana”.

Heidän hedelmistään te tunnette heidät Kristuksen opetuslapsiksi. Hengen (Jumalan sanan) mallin mukaan eläminen tuottaa hengen hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä (kärsivällisyyttä), huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä, itsehillintää. Sellaisia vastaan ei ole lakia. Ihmisen mieli (sydän) voi olla maassa (masentunut), ahdistunut, häpeissään, ylpeä, katuva, surullinen, murheen murtama, kuohuksissa, kiihtynyt, toiveikas, pirteä, väsynyt, iloinen, valoisa, rauhallinen, tyyni, kiintynyt jne. Tunteilla ja sydämellä on suora kemiallinen yhteys. Sydämen eteiset erittävät ANF-hormonia, joka vaikuttaa voimakkaasti elimistön kaikkiin tärkeisiin elimiin ja joka alkaa toimia reaktiona johonkin limbisen järjestelmän tunteeseen (masennukseen, ahdistukseen, pelkoon, kipuun, vihaan tai rakkauteen). Jumalan hengellisen sanan elämän puun malli rauhoittaa (tasapainottaa hengityksen) ja antaa elvyttävää elinvoimaa ahdistetulle ja hengeltään murtuneelle. Sillä on samankaltaisia vaikutuksia kuin luontoliikunnalla, joka lievittää stressiä ja lisää emotionaalista hyvinvointia, iloisuutta ja positiivista mielenterveyttä, tyyneyttä ja rauhaa. Metsä tai puutarha lomittuu sielun elämän puun (fraktaaliseen) maisemaan ja elämän puu lomittuu metsään tai puutarhaan. Ne sopivat yhteen.

Tieto tunteiden ja immuunijärjestelmän (puolustusjärjestelmän) välisestä yhteydestä korostaa tunteiden vastuullisen ilmaisun ja itsehillinnän tärkeyttä erityisesti silloin, kun on vihastunut. Vihastukaa, mutta älkää tehkö syntiä (laittomuutta). Hyvää hedelmää tuottava hengellinen sydän (sielu) tutkii ja työstää sydäntään (tunteitaan) Jumalan sanan valossa (vuorenhuippunäkökulmasta) ja panee (erottaa) pois kaiken pimeyden, mikä tulee kytkennästä pahan tiedon (ristiriitaisuuden) puuhun kuten kateuden, petollisuuden, ulkokultaisuuden ja kaikenlaisen parjaamisen, riitelemiseen, herjaamisen, ahneuden, himoitsemisen. Tämä on mahdollista pimeyttä (aistillista rakkautta) suuremman Jumalan vetovoiman (hengellisen rakkauden ja kiintymyksen) täydellisessä yhdyssiteessä, jossa ihminen ”oksastetaan”, sidotaan Kristuksen jättämän (kiintymys)mallin mukaan elämän puuhun valossa.

Kokosieluinen rakkaus Jumalaan poistaa pelon ja lieventää ruumiissa tuntuvaa ahdistusta, mikä riippuvuudesta pahasta puusta (pimeydestä, epätodesta opista, epätosien ajatusten ja ideoiden maailmasta) vähitellen erottamisesta ja valoon, olemassaoloon uskon välityksellä vedettäessä seuraa. Taakseen ei pidä katsoa, vaan pitää mennä valon ohjauksessa suoraan eteenpäin. Rakkaus on välttämätöntä ja sen hengellinen laatu ratkaisevaa sielun terveydelle. Jatkuva himoitseminen ja ristiriita mielen ja ruumiin välillä (ongelma) rasittaa (stressaa) aisteja ja sydäntä. Viisaasti sanotaan, että tyyni sydän on elimistön elämä, jossa sympaattinen ja parasympaattinen hermosto ovat dynaamisessa tasapainossa jo ajatuksissa ja puheissa. Silloin ymmärretään, että parasympaattista hermostoa aktivoiva vagus hermo, joka ulottuu aivorungosta ja kiertää ympäri kehoa kaikkiin tärkeisiin elimiin, on sielun puolustus- ja palautumisjärjestelmän (rauhoittumisen ja rentoutumisen, tyynenä pysymisen) pääkytkin, joka aktivoidaan hengitystä (henkeä, voimaa, sykettä) tietoisesti säätämällä, jotta pysyttäisiin varmasti elämän puun tiellä tietyissä rajoissa. Kristuksen sanojen malli antaa nämä rajat.

Sydämen sykevariaation pitkän kantaman fraktaalityyppinen dynamiikka (pitkän aikavälin korrelaatiot) pyrkivät pitämään sykkeen vaihteluvälin elämän tien kapealla kaistalla. Se saa arvon 1 (varmuus). Sen alittuminen ilmaisee täysin satunnaista dynamiikkaa (korkeaa entropiaa, epäjärjestyksen kasvamista), mikä altistaa sydänperäisille komplikaatioille ja sydäninfarktipotilailla ennakoi kuolemaa. Sen ylittyessä on ainoastaan (Brownin tyyppistä) lyhyen aikavälin korrelaatioita ja sykevälin pituus on ennakoitavissa vain muutamaa lyöntiä eteenpäin. Sydämen (sielun) sykevaihtelu kertoo autonomisen hermoston tilasta. Fraktaalityyppinen (epälineaarinen) sykevaihtelu ilmentää sielun ja ympäristön vuorovaikutuksen monimuotoisuutta ja kompleksisuutta askelien suunnassa. Koettu (työ)stressi (jatkuva kiire, muutokset, korkeat osaamis- ja tuottamisvaatimukset, työyhteisön kiinteyden murentuminen, huono johtaminen) näkyy sykevaihtelussa (satunnaisuus ja entropia kasvavat). Stressaantuneena on vaikea keskittyä mihinkään ja saada asioita tai ajatuksia pysymään järjestyksessä (kasassa, muistissa). Se kertoo siitä, että fraktaalityyppinen sykevaihtelu hajoaa (jaksamisen rajat ylitetään, ollaan ylikierroksilla, uupuneita, väsyneitä), jolloin satunnaisen sykevaihtelun osuus kasvaa. Täysin satunnaisella sykedynamiikalla ei ole lainkaan korrelaatio-ominaisuuksia, vaan ainoastaan valkoista kohinaa.

Tyvitumakkeet ja erityisesti mustatumake yhdistää tyvitumakkeen otsalohkoon (sosiaaliseen kontrolliin, itsehillintään) ja tuottaa sydämen (sielun) ajatukseen perustuvan (suun, puheen) liikkumisen ja tahtomisen. Voimme tuoda ajattelumme ristiriidattomuuden tai sen puutteen (ristiriidan) julki vain ruumiimme lihasten (liikemallien, askelien) kautta. Kipeät ja kireät lihakset sekä pinnallinen ja tiheä hengitys kertovat stressistä; ajattelumme (tahtomisemme, haluamisemme) aktivoi liikaa sympaattista hermostoa (suorittamista). Emme ole tietoisia, mitä jatkuva stressi (kortisoli) kehomme sisällä tekee tai miltä jatkuva kiire sydämessämme tuntuu. Ajatukset liittyvät tulevan (puhe)käyttäytymisen järjestykseen (järkeen) ja ajoitukseen (ohjaukseen) ulkoisen (työ)aikataulun mukaisesti. Olemme oppineet muiden käytöksestä ja puheesta virheellisen dualistisen mallin (kaksijakoisen kielen), jossa sielun (ihmisen) ajattelu (järki) kieltää kuoleman, on aineeton ja itsenäinen kuolevaisesta ruumiista (sydänlihaksesta) riippumaton henkiolento, joka lähtee ruumiista kuolemassa ja jatkaa olemassaoloaan jossakin ulottuvuudessa tai taivaassa. Suurin osa nykyfilosofeista kieltää aineettoman sielun olemassaolon kokonaan. Sielua ei ole olemassa (todellisuudessa) lainkaan ilman elämän henkäystä (henkeä, elämänvoimaa), joten elämän henkäyksen kieltävät filosofit kieltävät olevansa sieluja. Heitä ei siis ole Kristukselle kuuluvassa todellisuudessa (valossa) olemassa ja niillä, jotka eivät ole olemassa valossa, ei ole järkeviä ajatuksia (logosta, logiikkaa).

Elämän puulla on (hyvän) elämän ja tulevaisuuden järkkymätön kallioperustus eikä kukaan voi laskea muuta perustusta. Sanotaankin, että ’sen sisimmästä tulee juoksemaan elävän veden virtoja’ ja ’he joivat kaikki samaa hengellistä juomaa hengellisestä kalliosta’. Voimme tuoda julki tai synnyttää tämän taivaallisen äärettömän rikkaan viisauden sanan kuvan sydämeemme (sieluumme) vain uskossa (Jumalan hengen vaikutuksesta) ruumiimme äärellisen sydämen (voiman) liikkeen, sykevaihtelun ja lihasten käytön (kokemuksen) kautta ja todetaksemme, että ”Sinun sanasi, oi Jumala, on totuus”. Jumalan hengestä Kristuksen mallin antaman kuvan mukaisesti synnytään uudelleen uudeksi hengelliseksi (eheäksi) persoonallisuudeksi (Jumalan kuvaksi), sillä Kristuksen (Sanan) välityksellä kaikki tuli olemassaoloon. Mitään ei voi tulla olemassaoloon (todellisuuteen) ja valoon ilman häntä, joka on ihmisten (sielujen) valo. Uudesti syntyminen uskollisen todistajan välityksellä ratkaisee voitokkaasti ensimmäisen ihmisen (sielun) tottelemattomuuden (synnin) kautta maailmaan tulleen häpeän: mieli-ruumis-ongelman ja kuoleman(pelon).

Usko Kristukseen on voittanut maailman (pimeyden) ja tuottaa hyvää hengen hedelmää elämälle, sillä Jehova on elävien Jumala valossa. Tutkimukset osoittavat, että Kuolan niemimaalla tehtyjen kairausnäytteiden perusteella kallio todettiin vielä kilometrien syvyydelläkin rikkonaiseksi ja kallioraot veden täyttämiksi. Tutkijat tulkitsivat veden olevan peräisin kuoren alempien osien mineraalien kiderakenteesta. Aikanaan kaikki on rakennettu (synnytetty) veden kautta (ikään kuin kastettu kokonaan veteen), ja se vesi on peräisin hengellisestä kalliosta, jolla on elämän veden (hengen värähtelyn) lähde itsessään. Elämän puun lehvistö osoittautuu parannukseksi kansakunnille, jotka siihen tarttuvat pelastuakseen. Viisaus on ikuisen elämän kilpajuoksussa pääasia eikä se ole nopeiden kiireen ja stressin (pimeyden) vallassa. Mitkään muut ilosi eivät voi vetää sille vertoja. Ymmärrys) antaa kestävyyttä ja voimaa pitää toisilleen läheiset yhden ruumiin (yhteisön, seurakunnan) jäsenet toimimassa yhdessä saman mielisinä ilman puolueellisia erotuksia tai taisteluja paremmuudesta, ja yhtäpitävinä elämän kapealla pitkän kantaman korrelaatioiden tiellä. Sen kulkijalla on tulevaisuus Uudessa Jerusalemissa uudessa maassa ja uudessa taivaassa Kristuksen Jeesuksen välityksellä. Jumala tekee kaiken uudeksi.

Alussa oli Sana (Jeesus Kristus), jossa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti kätkettyinä. Hän on viisaus ja hänellä on neuvo ja käytännöllinen viisaus. Jumala, joka on yksi, itse valmisti hänet tiensä aluksi, varhaisimmaksi muinaisista saavutuksistaan, ja hänet synnytettiin kuin poltoin (San 8:25), mutta ei mekaanisen luonnonkäsityksen mukaan (olioksi). Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli (ainosyntyinen) jumala (pienellä, ei isolla J:llä). Isä on suurempi Jumala ja persoonallisuus kuin Poika. Tämä (Sana, jumala) oli alussa Jumalan luona Isän poven edessä. Ainosyntyinen jumala (Sana) on selittänyt Jumalan (voiman hengen) sanoilla, jotka hän sai Isältään, yhdeltä Jumalalta. Isä ja Poika (jumalat, elohim) ovat yhtä, saman mielisinä, ykseydessä hengessä ja totuudessa (uskossa). Jumalan pyhä henki on vaikuttava voima, eläväksi tekevä henki (elämänvoima), joka asuu hengellisen ihmisen ruumiissa, temppelissä (uskon) välityksellä. Pyhä Jumala, joka on Henki(persoona), on yksi (jakamaton) ja hänen henkensä (voimansa) on yksi(sydäminen). Hänessä ei ole muita pyhiä henkipersoonallisuuksia eikä kahtalaista tai kolminaista luontoa.

Jumala muovaa ihmisen hengen hänen sisimmässään. Jeesus uskoi henkensä (elämänvoimansa) Isänsä käsiin ylösnousemuksen toivossa. Jumalan Sana (Poika) ei puhunut hyvänä uutisena tottelemattoman (laittomuuden) pojan, käärmeen (filosofin) petosta (kolminaisuusoppia hyvän ja pahan tiedon kielletyn puun yhteydessä), että hän (Poika, jumala) olisi varmasti niin kuin Jumala. Vaikka Poika oli olemassa Jumalan muodossa (jumalana) hänen olemuksensa tarkkana kuvana ja kirkkautensa heijastumana, hän ei Isälleen tottelevaisena Poikana harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen (persoona) isolla J:llä, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka. Jeesus Kristus kuoli ja antoi täydellisen sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia. Kolmantena päivänä Isä Jumala herätti hänet. Kuolleet herätetään, sillä Jumala on elävien Jumala, valossa. Kolminaisuusoppiin sisältyy anastuksen (eksyttäjän antikristillinen) ylpeä ja itsekeskeinen (rakkaudeton) asenne, joka ei tunnusta Jeesuksen Kristuksen lihaan (ihmiseksi) tulemista (eikä lunnaita ihmisten pelastamiseksi), vaan opettaa Pojan olevan Isän vertainen Jumala (isolla J:llä), jota palvellaan, vaikka Poika tuli palvelemaan; hän mm. pesi opetuslastensa jalat. Kristityksi itseään kutsuvalla Kristusta seuraavalla opetuslapsella on Kristuksen nöyrä palvelusasenne ja Herralta saamansa palvelustyö. Sillä vain ne ovat Kristuksen opetuslapsia, jotka pysyvät hänen sanassaan (elämän puussa) ja tekevät sen sanan (käskyn) mukaan.

Kaikki tuli olemassaoloon Sanan välityksellä, eikä suinkaan niin, että kaikki syntyi Sanan (Kristuksen) voimalla. Elämänvoiman hallintavalta kuuluu Jumalalle (isolla J:llä), joka on todellinen. Todellisuus kuuluu Kristukselle, joka on todellisen Jumalan kuva ja voiman (valtakunnan) pääedustaja. Ellei Kristus (Sana) ole ihmisten (tiedon, tieteen ja viisauden) valo, elämä(n) (työ) on kelpaamaton, sillä emme voi tehdä mitään hyvää psykologiaa tai muutakaan tiedettä (työtä) Kristusta vastaan. Hyväksytyssä elämässä ja työssä, joka on tehty valossa Jumalan vahvalle perustukselle, on tämä sinetti: ”Jehova tuntee ne, jotka kuuluvat hänelle” ja: ”luopukoon epävanhurskaudesta (synnistä, väärästä todistuksesta) jokainen (suu ja sydän), joka mainitsee Jehovan nimeä.” Helsingin yliopisto mainitsee Jehovan nimeä sinetissään, joten sen (psykologian, psykologin) on osoitettava sieluntuntemusta ja synnistä (väärästä todistuksesta ja opista) luopumisensa ratkaisemalla sielu-ruumis –ongelma omalta kohdaltaan Kristuksen mallin mukaisesti. Sillä Jumala ei ole epävanhurskas, että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan.

On vain yksi välittäjä persoonallisuus (valo, joka palvelee, vuoro vaikuttaa) Jumalan (vetovoiman, rakkauden) ja ihmisten välillä, Jeesus Kristus (Sana), eikä ilman häntä tullut olemassaoloon mikään. Se, mikä on tullut olemassaoloon hänen välityksellään, oli (sielun) elämä, ja elämä (Kristus) oli ihmisten valo. Ja valo (Sana) loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei ole saanut sitä (Sanaa, mielenlaatua, sielua) valtaansa. Jumala näki, että valo oli hyvä, ja Jumala erotti valon (hyvän mielenlaadun, sielun) ja pimeyden (anastuksen opin) toisistaan. Elämä (hyvä tie, tieto, viisaus, totuus) on valossa, jossa ei ole pimeyttä. Pimeydessä ei ole valoa, ei hyvää, ei totuutta, ei tietoa eikä (ikuista) elämää. Jumala on (Jeesusta Kristusta suurempi) valo, eikä hänen yhteydessään ole lainkaan pimeyttä. Suurempi valo (Rakkaus) ilmenee vetovoimana, jossa kaikki (kaikkeus) tapahtuu. Isä ja Poika eivät sekaannu toistensa persoonallisuuksiin, vaan ovat ykseydessä (uskossa) yksimielisiä. Jumala pysyy Isänä, Poika Poikana ja pyhä henki Jumalan vaikuttavana voimana, joka ei ole persoona. Isä, Poika ja henki ovat yhtä mieltä hengessä ja totuudessa. Sana on Jumalan kuva, ja Sana tuli lihaksi. Jumala ei ole tullut lihaksi. Alussa täydellisen, Jumalan yhteydessä olevan, ihmisen psyko (sielun) elämä oli valossa ja kaikki (kaikkeus), mikä tuli olemassaoloon Kristuksen (Sanan) (mielenlaadun, psyyken, täyteyden) kautta, oli järjestyksessä, mutta ei deterministisellä tavalla.

Vedessä ääni kulkee tehokkaammin kuin ilmassa ja Jumalan sanan äänen taajuudet vaikuttavat koko kehoon. Ihmisen ruumiissa kiertää veri (95% vettä) ja vesi (noin 70% kehosta on vettä, aivokudoksesta 85%). Hengityksen (keuhkot ovat 80% vettä) avulla ylläpidettävä ja säädeltävissä oleva henki (sieluissa vaikuttava elämänvoima, elämän vesi) on yhtä(pitävä) todistaja veren ja veden kanssa. Vesi(ruumis) on värähtelysuhteessa käytännöllisesti viisaaseen ja elintärkeään sanalliseen malliin (hermoyhteyksiin, hermoverkkoihin), puhtaaseen kieleen (elämän puuhun, viisauteen ja tietoon) ja puheeseen. Sen tarkasti Sanan mallin mukaan (toistamalla, harjoittelemalla) synnyttäneet suun, äänihuulten ja kielen viisaat liikkeet (liikeaivokuorella) ovat niin kuin taitavan työntekijän. Kristuksen jättämä liikemalli muuttuu limbisen tunnejärjestelmän tyvitumakkeissa (lihas)muistiksi (Jumalan Sanan ja Jehovan tien askelten tuntemukseksi).

Ihmisen kudoksilla ja lihaksilla on omat ominaistaajuutensa, joilla ne värähtelevät (aaltoilevat) resonanssissa puhtaan kielen (hengellisen sanan parantavan puheen äänen) kanssa (elämän suunnassa). Jos on aineellinen ruumis maailmassa, on myös (siihen sovituksessa lomittuva) hengellinen (sana, osallisuus yksilönä ja jäsenenä Kristuksen ruumiista, mielenlaadusta) valossa. Sillä te, jotka uskotte, olitte kerran pimeys, mutta nyt te olette valo Herran yhteydessä. Elämän puu on Jumalan paratiisissa (pyhässä kaupungissa) Uudessa Jerusalemissa) valossa. Puiden elämän vesi virtaa kirkkaana kuin kristalli itse pyhäköstä Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Voiman sanat eivät ole peräisin ihmisiltä, vaan ne ovat Kristuksen välityksellä Jumalalta elämän voiman lähteestä saatuja sielujen (geneettisiä) rakenneongelmia (atomisidosten tasolla DNA:ssa) ja epätosia ajatuksia mielen ja ruumiin (yhteen)sovituksessa ratkaisevia (parantavia) Jumalan hengellisiä sanoja (ylhäisiä ajatuksia). Jeesus Kristus, lihaksi (sieluksi, mielenlaaduksi) tullut (valo), on välittänyt ja selittänyt (mallintanut sanoin ja teoin) ihmisille rakkauden Jumalan hyvän uutisen vetovoiman ruumiillisen tuntemuksen arvokkuuden ja loiston.

Sanotaan, että sydämen (tuntemusten) kyllyydestä suu puhuu, ja sydämen silmät näkevät mielen ja merkityksen, joka on elämän voiman sanassa ja viisaudessa: ulospääsytie (kuoleman)pelosta ja ahdistuksesta. Sielussa vaikuttavaa ja elävöittävää (dynaamista) elämänvoimaa sanotaan hengeksi, joka ei ole persoona (sielu) eikä henkiolento. Eläimetkin ovat sieluja, jotka elämänvoima (henki) tekee eläviksi. Kasvit eivät ole sieluja, vaan alun perin vihreät kasvit on tarkoitettu sielujen ravinnoksi. Kun syömme vihreitä kasveja, emme syö sieluja. Ihminen ei voi panna elämänvoimaa (henkeä) toimimaan, vaan voima kuulu Jumalalle, joka ei ole ihminen. Hän muodosti ihmisen, Adamin maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu. Henki pysyy (kulkee) sielussa ilmaa keuhkoilla hengittämällä sydämen sykkiessä ja sykevaihtelun pysyessä pääasiassa tietyissä rajoissa tunteakseen pitkän kantaman korrelaatioita ja Jumalan voiman sanan varmuuden. Sydäntä (sielua) tulee varjella, sillä viisaasti sanotaan, että sieltä sisimmästä niin kuin lähteestä elämä(n) vesi (veri, henki) lähtee. Lihan sielu (elämä) on sen veressä, joka on yhtäpitävä veden ja hengen todistuksen kanssa. Henkeään (elämänvoimaa, energiakapasiteettia, potentiaalia) voi ja pitää säädellä hengitystä ja siihen liittyvää ajattelumallia muuttamalla, ettei ajettaisi itseä stressiin ja uuvuksiin (sydänkohtaukseen) sympaattisella ylisuurella vaihteella. Hengityksen tietoinen muuttaminen vaikuttaa autonomiseen hermostoon, joka säätelee sydämenlyöntiä (sykettä), verenpainetta, pH-arvoa, solurakennetta, ruoansulatusta ja endokriinieritystä.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat yhä suomalaisia kansansairauksia, joita edistää erityisesti vyötärölle kertynyt normaalia suurempi rasvakudoksen määrä. Stressi lihottaa. Sepelvaltimotauti on sydämen veren- ja hapensaannista huolehtivien valtimoiden (sepelvaltimoiden) sairaus ja yhä suomalaisten yleisin kuolinsyy. Jotkut ovat sitä mieltä, että ”Meillä kuuluu kuolla sydänkohtaukseen työn äärellä, olla lähtövalmiina mustaan ahneeseen aukkoon saappaat jalassa” sydämen (psyyken) ikään kuin pitkän ajan kuluessa kivuliaasti kovettuessa (kalkkeutuessa) elottomaksi tunnottomaksi kiveksi. Kun oireita tässä kuolemaan johtavassa kalkkeutumisprosessissa ilmaantuu, terveydenhoito ottaa niihin kantaa diagnoosein ja erilaisten hoitojen, lääkkeiden ja terapioiden sekä kuntoutuksen muodossa. Väärän todistuksen (opin) puussa ja suussa on kuoleman aiheuttamiskeinot.

Hyvänä itsetuntona on tapana pitää ristiriitaisen ihmisviisauden mukaan sielun (pahan ruumiin) tunnottomaksi tekemistä (turruttamista). Ruumis, jossa sydämen sykevaihtelu kertoo huonoista elintavoista ja ylpeästä asenteesta, on ajettu pois armollisen ja anteeksiantavan (sovituksen) sanan (Kristuksen, elämän puun) virvoittavasta yhteydestä. Ihmisviisaasta näkökulmasta on sairas ajatus, että töissä ruumiin niin kuin koneen, jossa on aineeton aave, pitäisi olla jouten, sillä petoksen puun tuotannon niin kuin sokean kohtalon pyörien on pyörittävä ja kuolemaa pelkäävien työntekijöiden on uhrauduttava jonkun Jumalalle ”kuolleen” materialistin hyväksikäytettäviksi, henki kurkussa. Elävän sielun (sydämen) ja elämän henkäykselle kuolleen filosofian (väärän todistuksen opin) yhteensopimattomuus stressaa, ahdistaa ja masentaa. Pimeyden tyhjyys saa ajattelemaan omaa kuolemaa. Mitä suuremman osan ajatuksista se valtaa sitä vähemmän näyttäisi elämällä (sydämellä, tunteilla) ja toisilla ihmisillä tai luonnolla olevan arvoa. Katastrofaalinen ilmastonlämpeneminen voi pysäyttää valtamerten kasviplanktonin hapentuotannon fotosynteesin häiriytyessä. Happikato aiheuttaa sielujen massakuoleman. Masennusoireet ovat merkittävä itsenäinen tekijä sydäntaudin laukaisijaksi. Ne lisäävät rytmihäiriöiden vaaraa, nostavat verenpainetta ja sykettä, estävät kuntoutumista ja alentavat elämänlaatua. Masentuneen lähipiiri voi kokea torjutuksi tulemisen loukkaavaksi, pelottavaksi tai ahdistavaksi.

Puhtaan elämän veden lähde (elämänvoima), joka on Jumalan paratiisissa Uudessa Jerusalemissa, ei voi koskaan toimia hyvän ja valosta (Sanasta, valosta, viisaudesta) erotetun pimeyden (mielentilan, maailman) yhteydessä osana maailmaa, koska alussa Jumala erotti pimeyden ja valon toisistaan. Jumalalla on elämän voiman lähde itsessään eikä hänen yhteydessään ole lainkaan pimeyttä. Voiman lähde on valossa, jossa ei ole pimeyttä. Ihmisviisaus (filosofia, kolminaisuusoppi) on hyvän ja pahan tiedon (yhdistävässä) petoksen puussa ja anastajan suussa, jonka sydän on kaukana Jumalasta. Sitä pimeyttä, minkä Jumala on erottanut valosta (elämän puusta, Sanasta, hyvästä), älköön ihminen yhdistäkö hyvään, sillä hyvä Jumala tietää, ettei pimeydessä, joka on valoa alempi energiatila, ole mitään hyvää (hengellistä säteilyä) ravintoa ihmiselle.

Mieleltään pimeydessä turhuuteen alistettu ihminen ei tiedä hyvästä Jumalasta, ellei Jumala kutsu (vedä) häntä dynaamisella energiallaan (säteilyllään, hyvällä uutisellaan) pimeydestä (alemmasta energiatilasta) ylös valoon ja vapauteen pyhällä kutsumuksella, osallisuuteen Kristuksen valtakunnan kanssa uskon välityksellä. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Maailmassa ihminen on hallinnut ihmistä vahingokseen ja kuolema (kohtalo) hallitsee niin kuin determinismiin uskova kuningas. Ajan ja sattuman (entropian, epäjärjestyksen) edetessä ja kokemuksen mukaan sielut vanhenevat (kalkkeutuvat) ja kuolevat. Lämpöopin ensimmäisen säännön mukaan, energiaa (elämänvoimaa) ei voida (maailmassa) luoda tai hävittää. Energia muuttaa muotoaan, sen (niin kuin ihmisen hengenkin) laatu heikkenee, mutta sen määrä ei katoa. Henkensä voi paaduttaa ja saastuttaa sillä (valheella), mikä tulee suusta ulos. Valhe ja ristiriita mielen rajattomien ajatusten ja ruumiin sydämen sykevaihtelun välillä lisää epäjärjestystä ja tuottaa hedelmää kuolemalle. Kun sielu kuolee, maasta otettu ihminen palaa maahan ja sielun elävöittänyt henki, persoonaton elämänvoima palautuu ylös sen antajalle. Elämänvoiman henkäyksen (hengen) hävitysyritys kieltämällä se sielua koskevien tieteiden kuten filosofian ja psykologian yhteydessä, on vasten luonnontieteen pysyviä sääntöjä. Mikään ihmisen toiminta ei voi olla täysin erillään (erotettuna) hengen (elämänvoiman, dynaamisen energian) maailmasta. Sielu, jolla ei ole elämänvoimaa (henkeä, dynaamista energiaa) on kokonaan kuollut ja kykenemätön mihinkään toimintaan. Kuolleet eivät tiedä mitään.

Toisen pääsäännön mukaan epäjärjestys lisääntyy jatkuvasti kaikkialla (pimeyden) maailmassa. Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan järjestyksen Jumala, joka asuu luoksepääsemättömässä valossa. Monet ajattelevat tai näkevät oman halunsa mukaan harhakuvan, että maailma kehittyy parempaan ja järjestäytyneempään suuntaan, mutta silloin he eivät näe (tajua) hengellisesti, Sanan hengellisen ruumiin (Kristuksen) älyllisen kyvyn ja mielenlaadun mukaan totuudenmukaisesti. Nykyhetkessä vaikuttavat haastavat olosuhteet kuten pandemiat, epävarmuus työssä ja sen jatkumisessa, saasteet, ilmastonmuutos ja luonnon tuhoaminen antavat synkän kuvan maapallon tulevaisuudesta. Niistä on vaikea selviytyä. Ratkaisuna ihmisten tihutöihin on käytetty valtiollista pakkoa, käyttäytymisen manipuloinnin lisäämistä. Ihmisten eksistentiaalinen tyhjyys on yritetty täyttää romanttisilla mielikuvilla, tavaroilla, rahalla, tekniikalla ja laitteilla jatkuvassa kiireessä ja stressissä, jossa sydämen kuormitus lisää muistisairauden riskiä. Ihmiset vaeltavat epäviisaudessa ja osallistuvat pimeyteen kuuluviin hedelmättömiin tekoihin, mutta kakki mikä tulee ilmeiseksi, on valoa. ”Herää, oi nukkuja, ja nouse kuolleista, niin Kristus valaisee sinua”, sanallaan.

Uusia arvoja ja asenteita on yritetty kehittää ja juurruttaa ihmisiin. Filosofit ovat kehittäneet ympäristöetiikkaa, mutta sitä ei ole kehitetty Jumalan sanan (suuntavektorin) ohjauksessa. Synkän näkökulman taustalla vaikuttavat ihmisviisaudessa (mielenfilosofiassa) vallitseva ratkaisematon ristiriita: mieli-ruumis- ongelma (dualismi) ja siitä lähtöisin oleva materialismi, joka ajattelee sielun (mielen) olevan aivojen ja muiden (ruumiin) elinten tuote. Sielussa vaikuttaa elämän henkäys (elämänvoima). Ilman henkeä (hengitystä) oleva ihminen (materialisti) on kuollut, joten materialismi on elämän henkäyksen (Jumalan) kieltävän kuolleen materialistin kuollut epämääräisessä mielentilassa syntynyt ajatus, jolla ei ole logosta, logiikkaa, moraalisia periaatteita eikä lakia. Materialisti tekee pimeydessä väärää ”voittoa” mm. työntekijöitä hyväksikäyttämällä ja veroja sekä muita lakeja kiertämällä. Samaan aikaan ilmasto lämpenee ja lämpötila voi nousta niin korkeaksi, että kasviplanktonin hapentuotanto tyrehtyy ja väärä voitto toteuttaa palkaksi sielujen joukkokuoleman.

Kun maan tuomarin oikeuden miekka asettuu vastarintaan maan pahan tavan tielle, jokainen haastetaan omalta osaltaan tuomarille julkisesti puhumalla ratkaisemaan mieli-ruumis-ongelma: väistääkö miekkaa (totella Jumalan sanaa) ja kääntyäkö pois pahan tavan tieltä vai jatkaako huonoja elintapojaan. Elämän ja ylösnousemuksen puu on voittanut kuoleman niin kuin vihollisen. Ihminen, joka ei ole itsessään synnistä (kuolemanpelosta) vapaa, joutuu valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta: On elämään vievä kapea, mutta varma tie (sykevaihtelu) ja uudesti syntymän ahdas (ahdistava) portti. Harvat ovat ne, jotka sen löytävät, koska usko ei ole kaikkien omaisuutta. Ja on pimeyden leveä ja avara, miltei autio tie lohduttomassa epäuskossa ja epävarmuudessa siitä, että olemme syntyneet yksin kulkemaan kuin kuolleet materialistit ja kuluttajat vailla toivoa ja merkitystä, vailla sydämellistä yhteyttä muihin ihmisiin ja Jumalaan. Monet ovat ne, jotka sitä sinne tuhoon menevät. Ratkaisun tekemistä helpottaa, kun on ennalta valistettu sydäntä katsomaan Jumalan sanan valossa ylhäisestä näkökulmasta.

Lämpöopin toinen sääntö puhuu (todistaa) sitä lihan silmien (aistien) haluamaa suuntaa vastaan. Ihmisen sydän on kaikkea muuta petollisempi. Ennen romahdusta alku oli järjestyksessä, mutta sielun romahtaminen synnin vuoksi jakamatonta valoa (kvanttitilaa) alempaan (energia)tilaan (tyhjään pimeyteen), romahdutti kaiken muunkin luodun luomakunnan samaan alennustilaan (turhuuteen), eläimellisyyteen, jossa ei ole hengellisyyttä eikä sen (hengellisen elämän) ylläpitämiseen (elämään) vaadittavaa ehyttä energia- ja kvanttitilaa (Kristuksen mielenlaatua, Jumalan kuvaa). Pimeyden energiatasolla, kahtalaisessa mielentilassa, kukaan ei kykene aistein tajuamaan kokonaisuutta (sielua, Kristuksen mielenlaatua), jossa elävöittävästi vaikuttava henkäys (hengellisyys) on ainetta (aineellista ajattelutapaa) ja aistillisuutta (aistein tajuttavissa olevaa maailmaa) suurempi.

Aistillista tyydytystä tavoitteleva on epämääräisessä (epävarmassa, määrittelemättömässä) tilassa: kuollut (pimeydessä), vaikka elääkin. Paratiisissa valossa vallinneen hengellisyyden kvanttitilan ominaisuudet ovat ikuisesti olemassa Jumalan elävää henkeä olevassa sanassa valossa, jossa ei ole varjon kääntymisen vaihtelua. Sukupuolihaluihin vetoavaa aistillisuutta tavoittelevalla romanttisella rakkaudella ei ole elämän puun siementä (Jumalan sanaa, hengellistä ruumista), joka vastaanottaisi Kristuksen mielenlaadun (ehyen valon kvanttitilan) kvanttiominaisuudet (täyteyden) uskon välityksellä. Jos teillä on uskoa sinapinsiementäkään verran, niin te sanotte tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyy, eikä mikään ole teille mahdotonta. Maassa ja ihmisen mielessä alussa ollut paratiisi (kvanttitila) tuhoutui synnin (tottelemattomuuden valinnan) vuoksi eikä sitä voi siirtää. Kvanttitila voidaan palauttaa, kun ihminen ottaa vastaan uskon siemenen (Jumalan sanan liikemallin, askelien seuraamisen), sillä Jeesus Kristus meni (nousi ensimmäisenä) taivaaseen, pyhään paikkaan ilmaantuakseen Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme.

Aineellisesti ajatteleva ihminen hahmottaa olevansa miljardien vuosien katkeamattoman elämän ketjun uusimpia (järjestäytyneempiä) lenkkejä, vaikka ajan kuluessa entropia (epäjärjestäytyminen) kasvaa (informaation laatu heikkenee) eikä uutta energiaa synny. Hengellinen ihminen (Jumalan kuva) on suurempi kuin animaalinen (eläimellinen) ja aineellisesti ajatteleva. Niiden (mielenlaatujen) välillä on kvanttihyppy, epäjatkuvuuskohta. Animaalinen, lihallisella tavalla syntynyt, ei ole hengellisen osa, vaan ne ovat kokonaan eri laatuisia. Alemmalla (hajottavalla) energiatasolla (pimeydessä) kuoleman alaisena olevasta (eläimellisestä sielusta) ei voi kehittyä tai tulla olemassaoloon evoluutio-opin ja väärän todistuksen järkeilevällä tavalla ajattelemalla (lineaarisesti) ylemmällä kvanttitasolla valossa olevaa laatua (hengellistä ihmistä, sielua), sillä pimeys on (kehityksen) alussa erotettu valosta, jonka välityksellä kaikki on tullut olemassaoloon. Hengellisen ihmisen luomiseen vaaditaan Kaikkivaltiasta Jumalaa, maailman (pimeyden) ulkopuolelta valosta tulevaa syntiä tehneiden sielujen pelastussuunnitelmaa, pelastajaa, energiaa ja hengellisellä tavalla uusi syntymä valossa Jeesuksen Kristuksen (Sanan) välityksellä, uutta viisauden ja ilmestyksen henkeä (elämänvoimaa, dynaamista energiaa) ja totuuden sanan (elämän puun) siemenen vapaaehtoinen vastaanottaminen, perustukselle juurruttaminen ja Kristuksen mallin (askelien seuraaminen) uskosta loppuun saakka. Jehova on yksi Jumala ajan hämärään asti; rakkaus, jolle voima kuuluu ja joka alussa loi taivaat ja maan. Hän on maan Kuningas ja tuomari, jolla on pelastus ja pelastaja (Jeesus Kristus).

Ajattelu kuluttaa energiaa, jota ruumis ravinnosta tuottaa ja sydän pitää liikkeessä. Energiaa (määrää) ei (ihminen) voi ensimmäisen säännön mukaisesti maailmassa luoda eikä hävittää. Energia ei voi syntyä tyhjästä (pimeydessä ei ole perustusta). Pimeys imee energiaa itseensä, valo heijastaa sitä rakenteesta (sanasta itsestään) ulospäin niin, että tulokulma on sama kuin heijastuskulma. Jumalan dynaamisen energian ja voiman (supersymmetrisen aaltofunktion) ainoa välittäjä on Jumalan Sanan hengellisessä ruumiissa asuva jumalallisuuden ominaisuuden koko täyteys. Hänen täyteytensä yhteydessä oleva ympärileikattiin käsittä riisumalla pois lihan ruumis (vanhan persoonallisuuden lihallisen viisauden halu) Kristukselle (esikoiselle) kuuluvalla ympärileikkauksella. Uusi persoonallisuus herätettiin Jumalan toimintaan ja osallisuuteen ylhäällä olevaan kuihtumattomaan perintöön (potentiaaliin). Uusi hengellinen persoonallisuus on yksilönä osallinen valtakuntaan, Kristuksen hengelliseen ruumiiseen (Jumalan esikoisten seurakuntaan) ja osallinen temppelistä.

Aineellisessa ruumiissa perimämolekyyli on DNA, joka asettaa potentiaalin käytölle ruumiilliset rajat. Sovituksessa aineellinen ruumis ja hengellinen ruumis lomittuvat toisiinsa. Hengellisen ruumiin tiedon ja viisauden (syvyyden) perusyksikkö on neliskulmainen pyhän kaupungin (Uuden Jerusalemin, temppelin) peruskulmakivi (Sana, kaikkein pyhin, sisin). Sen suora kulmaosa (kulmafunktio) välittää energian ja voiman (aaltofunktion supersymmetrian Jehovan nimen ja lähteen ääneen luvussa) ja määrittää elämän puun (atomi)orbitaalin muodon ja symmetrian. Kulmafunktio riippuu sivukvanttiluvusta ja magneettisesta kvanttiluvusta (määrää elektronin energian magneettikentässä). Kulmafunktio ja sen neliö ovat pallosymmetrisiä niin kuin luotu maapallokin ja tieto siitä. Viisaus ja tieto ovat valossa kvanttitilassa (yksimielinen), jossa sen pituus on yhtä suuri kuin sen leveys (neliö). Tiedolle ja ajattelulle niin kuin maapallollekin on määrätty rajat: pituus ja leveys ja korkeus ovat yhtä suuret (kuutio). Se, joka on ikuinen täyteys ja joka ei romahda, koska ei ole ylpeäsydäminen, ei voi saada arvoa nolla (tyhjä, pimeys), vaan hän pysyy yhtenä, ja vain yksi saa palkinnon (1Ko 9:24).

Pimeydessä ajateltu ja järkeilty evoluutio-oppi rikkoo ruumiin sydämen (Kristuksen tien) sykevaihtelun (askelten) rajoja. Seurauksena eloonjäämisopin ja sydämen sykevaihtelun yhteensopimattomuudesta on krooninen stressi ja sydänsairaudet, keskittymisvaikeudet ja muistisairaudet, kokonaisuuksien hahmottamisvaikeudet, elämän merkityksettömyys ja sielun tuntemuksen puute. Valolle tunnoton oppi ei tottele sääntöjä eikä luonnonlakeja, koska sillä on ratkaisematon ruumis-mieli –ongelma ja rajattomat tarpeet, joiden tyydyttäminen tukahduttaa elämän maapallolla. Ihmisen ruumiista (sydämestä, voimasta) erotetun ajattelun (pimeyden hengen) potentiaalille ei määritellä minkäänlaisia absoluuttisia rajoja. Siinä ruumiittomassa pimeydessä voi ajatella olevansa Jumalan vertainen ajattelija ilman Jumalan ja Kristuksen todellisuuden tuntemusta. Tottelemattomuudella ei ole tiedon kallioperustusta (peruskulmakiveä tilassa yksi), vaan se on rakentanut tiedon kaupunkinsa tyhjän pimeyden niin kuin avoimen haudan tai mustan aukon päälle. Toivoa ei sillä suurella kaupungilla ole.

Pimeydellä ei ole lokalisoitunutta havaittavaa rakennetta (ruumista), koska se on erotettu valosta, Sanasta, jolla on ruumis ja kvanttirakenne. Koska se ei usko eikä ole valon kvanttitilan yhteydessä, ei se rappeutumisen (entropian) suuntaan suuressa romahduksessa atomitasolla sidotun aistitiedon pohjalta ymmärrä valossa (ykseydessä, yksimielisyydessä) luotuja rappeutumattomia (kuihtumattomia) hengellisiä elämyssisältöjä ja niitä kuvailevia ja selittäviä hengellisiä sanoja, symboleita (vertauskuvia, merkkejä), jotka tulevat niin kuin virvoittavat ja luut elvyttävät sadepisarat (valokvantit) järjestyksen Jumalalta. Jos joku ei synny uudelleen vedestä ja (Jumalan) hengestä (sanasta), niin hän ei voi periä ikuista elämää eikä mennä Jumalan valtakuntaan (elämän puille). Se on perintönä valossa (paratiisissa) varattuna Jumalan testamentissaan ilmoittamille valtakunnan sinetöidyille perillisille, joita on 144000 (Il 7:4). Heidän perintö(oikeutensa) ennakkovakuutena on heidän sydämessään vaikuttava sinetöinti (käsittä tehty ympärileikkaus): Jumalan pyhä henki ja valtakunta on ja tulee tässä voimassa Jehovan nimessä, joka ylittää tavanomaisen. Jumalan oma hengellinen ilmoitus (Raamattu) antaa luotettavan ja varman kuvan maailman tapahtumista hengellisen (siemenen) tarpeensa tajuavalle ihmiselle. Hyvän Jumalan on mahdotonta valehdella.

Pimeydessä eläimellisen ja aistillista tyydytystä haluavan ihmisen kaikki toiminta perustuu vietteihin, joiden sisältö on tajuttoman (laittomuuteen ja syntiin) viettelevä. Psykoanalyysin (nykypsykologian) mukaan vietti on yksinomaa seksuaalista (aistillista) laatua. Viettejä ohjaavat tajutut mielikuvat (elämyssisällöt). Ihminen, jolla ei ole hengellisyyttä, on itsessään eläin, joka ei tajua hengellisiä sanoja, jotka ovat Raamatussa, eikä elämyssisältöjä (ilmestyksen ja viisauden henkeä). Eläimellä ei voi olla hengellisen ihmisen (Kristuksen) sielun (mielenlaadun) tuntemusta eikä hän voi päästä tutkimaan sitä, koska ei ole siihen vaadittavaa energiaa (rakkautta valossa), mielenlaatua (nöyryyttä) eikä Kristuksen hengellisen ruumiin (täyteyden superkvanttitilan) älyllistä kykyä. Hengellisyyttä vailla olevan laadun animaalisten viettien (halujen) toteuttaminen tapahtuu tässä maailmassa erossa uudesta liitosta ja yhdestä Jumalasta. Hän on Henki(persoona), joka alussa loi taivaat ja maan sekä sieluja, joista vain hengellinen ihminen on hyvän Jumalan kuva Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Jumalalla, maan tuomarilla, on kaiken (kaikkeuden) uudelleen luomiseen (ja hengestä syntymiseen) tarvittava energia (elämänvoima) itsessään ja hän on ilmoittanut suunnitelmansa maan ja ihmisen suhteen elävässä sanassaan (Raamatussa) ja tulee sen varmasti toteuttamaan. Me kaikki (hengelliset ja ei-hengelliset) tulemme seisomaan Jumalan tuomarinistuimen edessä, ja hänen tuomionsa ovat todet ja vanhurskaat.

Omissa silmissään älykäs ja viisas ihminen, joka ei menneisyydessä täydellisenäkään totellut ikuisen elämän tiellä pysymisen edellyttämiä rajoja sydämessään: kieltoja (käskyjä) omaksi parhaakseen, erotettiin (ajettiin pois) elämän puulle vievältä (hengelliseltä) tieltä (elämän totuuden tien nuolen suunnasta). Jumalan (tuomiovallassaan) asettamat ”liikennevalot” (kielto syödä hyvän ja pahan tiedon puusta) paloivat paratiisissa punaisella, kun ensimmäinen ”filosofi”, joka ei ollut ihminen, vaan pimeyteen (anastukseen, petokseen) langennut viisautensa menettänyt kerubi (demoni, viettelijä, Saatana), suostutteli ja vietteli ensimmäistä ihmistä (sielua) puheellaan (retoriikallaan) valon enkeliksi itseään muuttamalla (tekeytymällä) tyhjään petokseen (pimeyteen) ja eläimelliseen viettielämään. Sitä (aistillista ja sukupuolista rakkautta) Sigmund Freudin perustama oppi (psykologia) neuroosien rakenteesta ja hoidosta, psykoanalyysi, pitää kaiken sielunelämän voimaa antavana lähteenä. Tilanne oli hälyttävä. Ihmisen oma silmien (sydämen) halu veti häntä pimeyteen (epämääräiseen yöhön, ”yö- ja viettielämään”), jossa ei ollut todellista hengellistä elämää, varmuutta eikä valoa (päivää). Pimeydessä maa niin kuin ruumis oli vailla muotoa ja autio (tyhjä nolla), vailla perustusta (Sanaa). Ilman valoa (Sanaa, tiedon ja viisauden peruskulmakiveä ja kallioperustusta) ei ole tullut olemassaoloon mitään tietoa rakkaudesta. Valosta (olemassaolosta) erotettuna pimeyden rakkaus ja aistillinen halu (1Ti 5:6) (viettelijä, pettäjä, filosofia) oli hylätty tyhjänä (petoksena).

Jumalan hengellistä käskyä (toiminnan kieltävää sanaa, lakia) kuuntelemalla, sanan (valon) ohjauksen mukaan hengellisesti näkemällä, hengellinen ihminen olisi voinut vastustaa valheellista kuvaa ja havaita (hahmottaa) käärmeen (viettelijän) puhetta tutkimalla pinnan alta petoksen (mädän) ajoissa ennen kuin väärä sydämen halu (himo, synti, viettelijän vietti) sai kiinnittyä (hedelmöityä). Se Jumalan sanasta poikkeava väärän valon (viettelevän puheen) säteily (värähtely) teki energiavarauksen viettelijän eläimellisille vieteille mielikuvien (aistiperäiseen) hahmotusprosessiin ja tahdonalaisten käden liikkeen ohjaukseen (atomisidosten tasolla) virittämällä. Sitä atomi- ja molekyylitasolla sidottua viritystä, energiavarausta (aistilliseen rakkauteen) niin kuin liittoa (sidosta) pimeyden (kuoleman puun) kanssa, ei ihminen itse kykene purkamaan eikä korjaamaan, koska ihminen ei ole Jumalan vertainen, jotta kykenisi luomaan ja hävittämään energiaa. Liiton purkamiseen tarvitaan Jumalan voimaa (henkeä) ja Kristuksen sovitustyötä (katumuksessa). Pelastus- ja parannustyö erheen sovittamiseksi tehdään Jeesuksen Kristuksen vereen kohdistuvan uskon välityksellä hengessä ja totuudessa, uudessa virityksessä (Kristuksen rakkaudessa) ja laillisesti vahvistetussa uudessa liitossa uudeksi persoonallisuudeksi. Jehovan nimessä (sinetissä) opettava Helsingin yliopisto ja psykologi(a) ei voi toimia Kristuksen sovitustyötä vastaan epäuskossa, jos se todella opettaa ja antaa pätevyystodistuksia Jehovan nimessä pyhän hengen (sinetöinnin) vaikutuksen alaisena. Jos se ei työskentele Kristuksen puolella uskossa, se tekee Kristusta vastaan ja osoittaa opetuksillaan olevansa ymmärtämätön ja epävanhurskas (ei-hengellinen).

Valon teiden, sielun (hengellisen sydämen) liikkeiden ohjaus kuuluu Jumalan henkeä olevalle Sanalle (valolle), ei ihmiselle. Sanan (käskyn) tottelematta jättäminen on ihmisen vapaa valinta. Kielletyn kaipaaminen (himoitseminen) sai ihmisen käden (ruumiinosan) koskemaan puuhun ja ottamaan kiellettyä hedelmää. Hän antoi ruumiin jäsenensä epäpuhtauden (himon) ja laittomuuden (synnin ja kuoleman, pahan demonin, Panettelijan) orjaksi ja tuli vapaaksi vanhurskauden rakkauden ja kiintymyksen (hyvän tietämisen) suhteen. Ihminen söi sitä ja tarjosi synnin (petoksen) orjana sitä miehelleen, kun tämä oli hänen kanssaan, ja hänkin, joka kuunteli (rakasti) vaimonsa (petoksen aistillista) ääntä ennemmin kuin hyvän Jumalan vanhurskasta sanaa (käskyä, lakia), söi sitä.

Sielun eheä (hengellinen) kvanttitila (sielun elämän oikea ja hyvä suunta), joka oli alussa (Eedenin puutarhassa), romahti petoksen (väärän valinnan, tottelemattomuuden) vuoksi Jumalan pimeydeksi (tyhjyydeksi) kutsumaan häpeälliseen (loppu)tilaan, jossa toteutui yksi mahdollisuus kahdesta (ollako tottelevainen vai tottelematon). Ilman Jumalan käskyä (lakia, tottelevaisuuden mittausmenetelmää) ihminen ei olisi tiennyt tehneensä syntiä, sillä synti oli kuollut (pimeydessä) ilman lakia. Käskyn (lain) rikkomisesta seurasi, että synti (pimeys, kuoleman pelko) tuli maailmaan yhden ihmisen kautta ja synnin (kaikenlaisen himoitsemisen) pahan oudon palon (ruumiillinen) tuntemus (tietämys) ja sen seurauksena (sydän)sairaudet ja kuolema. Häpeällinen teko (romahdus) rekisteröityi molempien mielessä (silmät avautuivat), kun he tajusivat (tiesivät) olevansa alasti (vailla hengellisyyttä) ja tekivät itselleen lanneverhot. Ihmiset kuulivat Jumalan äänen, mutta heitä pelotti (hävetti) se, että he osoittautuisivat kelpaamattomiksi, ja he kätkeytyivät Jumalan kasvoilta puutarhan puiden sekaan. He olivat alkaneet tuottaa hedelmää kuolemalle eivätkä halunneet tulla nähdyiksi.

Koska Jumala on rakkaus, hän antaa vapaan tahdon pohjalta valita. Ihmisen paha teko oli elämän tieltä eksyminen valon (sanan, käskyn) osoittamasta suorasta suunnasta, valinta, jota valo (Jumalan Sana) ei koskaan tekisi. Hänestä ei löytynyt petosta. Väärä valinta oli ”ennustettavissa” vain tilastollisessa mielessä, sillä jumalan työ on täydellistä, mutta ei determinististä. Jumala antoi ihmiselle käskyn (lain), että kaikista muista puista saa syödä paitsi yhdestä, sillä sen syömisestä seuraisi kuolemalla kuoleminen. Ihminen rikkoi tämän käskyn (lain) ja siitä seurasi hengellisyyden menetys (jakautuminen energiatilaan, jossa hyvän (kyllä) ja silti pahan (ei) toisiinsa sekoittava kaksijakoinen (dualistinen, tyhjä) petoksen oppi: (”Ette suinkaan kuole” ja ”Tulette varmasti olemaan niin kuin Jumala”) saa mielen ristiriitaan (rappeutuvan) ruumiin (tuntemusten) kanssa. Pimeydessä ei ole totuutta. Väärä halu saa uskomaan, että ruumis, joka harjoittaa pahaa, kuolee, mutta sielu, joka ihmisten ajatuksissa käsitetään (hyvää tahtovaksi) henkiolennoksi, on kuolematon ’niin kuin Jumala’. Mieli-ruumis-ongelman (synnin) vuoksi ihmiset ovat tähän päivään saakka rakastaneet ennemmin pimeyttä (kiellettyä) kuin hyvää Jumalaa. Sielun kuolema on synnin palkka ja kuolemalla synnistä vapautuu. Monet ovat sitä mieltä, että synti on kivaa ja se kiva on pimeydessä olevien ihmisten elämän sisältö. Ihminen ei voi itse saada eläessään tähän alennustilaansa mitään muutosta, jos muutokseen tarvittavaa voimaa ei ole annettu hänelle taivaasta Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskon vuoksi. Kukaan ei voi tulla Jeesuksen (Elämän puun, pelastuksen) luo, jos Isä ei vedä häntä voimallaan (rakkaudellaan). Jeesuksen Kristuksen yhteydessä oleville hengen (Jumalan sanan) mukaan vaeltaville hengellisen tarpeensa tiedostaneille ihmisten suurelle joukolle ei ole langettavaa tuomiota. Tulkaa siis elämän puun ja sielunne paimenen (pelastuksen) yhteyteen elämän veden virran varrelle!