Esittely – Elämän puu

Tmi Cleanstress/Tarja Werlander

Psykologiasta käytettiin aikaisemmin nimitystä sielutiede. Kun psykologi tutkii mielen (sielun) sisäisiä tapahtumia, hän tutkii aina myös niitä ruumiillisesti ilmeneviä
(sielun)liikkeitä ja käyttäytymistä, jotka ilmentävät mielen sisäisiä tapahtumia ja niiden suhdetta ympäristöön. Psykologi pyrkii ammatilliseen riippumattomuuteen mm. tutkimuksessa ja valitsee itse toimintatapansa, joka on perusteltavissa välttämättömäksi
eettisessä (moraalisessa) ongelmanratkaisussa. Psykologilla on Suomessa omantunnon ja uskon(non) vapaus niin kuin muillakin kansalaisilla. Tämä vapaus kunnioittaa muiden vastaavaa vapautta valita samalla tai eri tavalla tietoon perustuen näissä asioissa.
Mieli-ruumis-ongelma, mikä koskee jokaista sielua, on sellainen moraalinen ongelma, joka vastuunsa kantavan psykologin tulee ratkaista omalta osaltaan, ettei hän käytä hyväkseen asiakkaan riippuvuutta ja luottamusta tai riko oikeutta itsemääräämiseen (aloittaa ja lopettaa yhteistyö psykologin kanssa). Koska tieteessä ei nykyisen filosofisen eikä teologisen (kolminaisuus)opin pohjalta ole pystytty ratkaisemaan mieli-ruumis-ongelmaa, ei ole yhteistä näkemystä, mitä mieli on. Se vaikeuttaa psykologian asemaa suhteessa luonnontieteisiin ja vähentää sen arvostusta.

Psykologi voi kokeilla ensin itseensä vaihtoehtoisia menettelytapoja ja malleja ennen kuin hän suosittelee niitä muille. Psykologi voi myös pohtia, mitä seurauksia vaihtoehtojen kokeilusta voi tulla. Psykologi raportoi tuloksista julkisuuteen vasta sitten, kun arvioi mallintamisen tuottaneen hyvää hedelmää (hyviä tuloksia), joka ei ”vahingoita” muuta kuin
ehkä ihmisen ylpeyttä ja suuriluuloisuutta. Psykologin hyvää hedelmää tuottavan työskentelyn (kokemuksen) perustus on sellaisessa jo olemassa olevassa tiedossa ja toistettavissa olevassa mallissa (menetelmässä, menettelyssä), joka ei riipu yksityisestä
tulkinnasta ja jonka avulla mieli-ruumis-ongelma voidaan menestyksellisesti ratkaista sen sielun kohdalla, joka sen mallin sitä koskevan varman ja ensikäden tiedon pohjalta kutsun saatuaan valitsee ja päättää siihen uskoa ja itseensä soveltaa kokosydämessään.

Psykologin ammatillinen pätevyys edellyttää rehellistä ja puolueetonta, jopa hengellistä
mielenlaatua, joka noudattaa työssään korkeita eettisiä (moraalisia) periaatteita. Psykologi pitää mm. salassa asiakkaiden ja muiden asioista saamansa tiedot. Hengellinen psykologi tutkii kaiken: reflektoi itseään (sydäntään) ja ympäristöään. Psykologi on tietoinen siitä, miten mieli-ruumis-ongelman dualistiset ja monistiset ratkaisuyritykset ja selitykset perustuvat havaitsijoiden yksityisiin (filosofisiin) tulkintoihin, joita tieteessä joko arvostetaan (fenomenologia) tai ei arvosteta (behaviorismi). Eettinen ongelma on myös siinä, että tiedettä tekevät sielut eivät tiedä, mitä mieli (sielu) on, mistä se on peräisin ja miten ihmissielun sisältämän kielellisen informaation energiataso ja -rakenne vaikuttaa siihen, mitä aistein todellisuutena havaitaan ja miten havainnot siinä todellisuudessa
tulkitaan. Todellisuushan voi näyttäytyä erilaisena mielen sisältämän informaation järjestäytyneisyyden mukaan. Esimerkiksi yhdelle on puhuttava vertauksin, mutta toiselle voi puhua suoraan.

Kaikki tieto uuden sielun synnyttämiseksi on solun DNA:ssa. Luonnonlakien alainen Ihminen ei ole luonnut tieteellisillä menetelmillään sielujen DNA:ssa olevaa tietoa (järjestystä). Menetelmillä voidaan tutkia tai manipuloida vain siinä olemassa olevaa tietoa. Mistä se järjestys (informaatio, tieto), jota ihminen ei kykene luomaan, on peräisin?
Järkevää on sanoa, ettei sielun todellisuudessa ilmenevä järjestys (peritty informaatio) ole inhimillistä alkuperää eikä ihmisiltä tai eläimiltä saatua (eläimiäkin kutsutaan sieluiksi).
Sielun todellisuuteen kuuluu siis ei ihmiseltä, vaan yliluonnolliselta Jumalalta perintönä saatu (peritty) informaatio (tieto), jota tiede sanoo tutkivansa, koska se kuuluu luonnossa
esiintyvän sielun todellisuudesta saatujen tietojen kokonaisuuteen.

On järkevää olettaa DNA:ssa olevan informaation korkean järjestysasteen perusteella, että
yliluonnollisen älyllinen järjestely- ja ajattelukyky ylittää ihmisen ymmärryksen ja tieteen tutkimusmenetelmien sekä filosofian kapasiteetin. Ylpeä ihminen (metodologinen naturalismi, instrumentalismi) mieluummin luopuu yliluonnollisesta selityksestä ja hylkää totuuden käsitteen, vaikka se (sen käsittäminen) kuuluu sielun todellisuuteen, kuin häpeissään myöntää, ettei kykene sitä ymmärtämään. Sen vuoksi ihminen tarvitsee
yliluonnollisen Jumalan oman ihmisistä ja heidän yksityisistä todellisuutta vääristävistä tulkinnoistaan ja mieli-ruumis-ongelmastaan riippumattoman tiedon ensikäden lähteen:
luotettavan ilmoituksen, viisauden ja ilmestyksen hengen tai todistuksen sielujen informaation alkuperästä. Tiedettä voi tehdä myös hengellisellä luonteella ja mielenlaadulla, joka ei harkitse lainkaan yliluonnolliselle kuuluvan kunnian ja aseman anastusta, vaan joka nöyrästi myöntää syntinsä (erehdyksensä ja ongelmansa), tutustuu puolueettomasti yliluonnollisen omaan ilmoitukseen sielujen alkuperästä ja luopuu ylpeydestä (naturalismista) saadakseen ymmärryksen hengen yliluonnollisen täsmällisessä tuntemuksessa.

Helsingin yliopisto tarjoaa tietoa yliluonnollisen Jumalan, sielujen Luojan, nimessä. Helsingin yliopiston psykologian tutkintotodistuksen sinetissä on kirjoitettuna JHWH (Jahve tai Jehova). Yliluonnollisella Jumalalla on erisnimi aivan kuten sinulla ja minullakin. Alkuperäinen nimi muodostuu neljästä hepreankielisestä kirjaimesta (konsonantista).
Hepreassa ei käytetty ennen vokaaleja. Hepreaa kirjoitettiin oikealta vasemmalle. Jumalan erisnimi löytyy vanhoista Kuolleen meren kääröistä ja hepreankielisistä Raamatuista, joten sieluja koskeva alkuperäinen tieto löytyy Raamatusta, ja erityisesti sellaisesta Raamatun käännöksestä, jossa ei ole luovuttu käyttämästä Jumalan nimeä JHWH. Helsingin yliopisto on vahvistanut sinetillään ottaneensa vastaan hänen todistuksensa, joka tulee ylhäältä, ja että Jumala JHWH on totuudellinen sielujen Luoja. Sinetti todistaa, että uuden (liiton) psykologisen toimeksiannon päämääränä on todellisuudessa alhaalla olevaa suurempi rakkaus, jonka yhteydessä valossa aineellinen ruumis ja mieli-ruumis-ongelman korjaava Kristuksen hengellinen ruumis (elämän puu) lomittuvat täydellisesti toisiinsa (sovituksessa).

Jumalan rakkaus ratkaisee varmasti mieli-ruumis –ongelman sieluntuntemuksellaan totuuden hengessä, koska sielut on luotu rakkaudessa. Ylpeyden turmeltunut henki opettaa Helsingin yliopistossa toista (filosofista) oppia totuuden henkeä vastaan eikä ymmärrä vieläkään mitä sielu on. Se epäonnistuu virheellisen tiedon ja ylpeyden vuoksi ja tekee huonoa hedelmää (tiedettä). Toimimalla moraalisesti väärin, se saattaa yliluonnollisen Jumalan nimen JHWH epäilyksen ja häpeän alaiseksi.
Todettakoon kuitenkin, että Jumala osoittautuu vanhurskaaksi, mutta filosofista oppia opettavat ihmiset epävanhurskaiksi. Ilmestyksen henki, joka on yliluonnollisen sielussa vaikuttava voima, todistaa Jeesuksesta Kristuksesta. Hän on totuus, joka vapauttaa
virheellisestä opista ja sovittaa synnin: mieli-ruumis-ongelman vereensä kohdistuvan uskon (hengen hedelmän) välityksellä. Mitään muuta totuutta ei ole koskaan tullut olemassaoloon. Tätä totuutta vastaan tiede (psykologia) ei voi tehdä mitään. Ongelman
(sanallinen) ratkaisumalli (ks. elämän puu -blogi) on sinetöity pyhällä hengellä lunastusvapautuksen päivään Kristuksen opetuslasten sydämeen (sieluun), joka on ympärileikattu (puhdistettu) käsittä tehdyllä ympärileikkauksella, sen vapauttamiseksi tulevasta vihastuksesta (suuresta ahdistuksesta) Kristuksen lunnaiden perusteella.

Hedelmistään puu niin kuin psykologikin tunnetaan. Hengen (Kristuksen rehellisen mielenlaadun)hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä. Sellaista totuudellista todistajaa vastaan, joka ratkaisee sieluja pelastukselle, ei ole lakia eikä sieluja pelastavasta ratkaisusta ole syytä kenenkään
valittaa. Psykologi, joka on yliluonnolliselta saamansa auttajan hengen välityksellä ratkaissut omalta kohdaltaan mieli-ruumis–ongelman, on laillinen ja Kristuksen perustukselle laillistettu tulevaisuutta varten, jotta hän saisi lujan otteen todelliseen
elämään ja ikuisiin asuinpaikkoihin. Mitään muuta laillista perustusta Helsingin yliopistosta valmistuneelle psykologin hyvän tieteellisen käytännön vaatimukset täyttävälle työlle
(ammatilliselle pätevyydelle) ei ole olemassa. Koetelkoon kukin, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten.